Vuonna 2011 myönnettiin yhteensä 1,4 miljoonaa pikaluottoa, joiden yhteenlaskettu summa oli 322 miljoonaa euroa. Korkojen ja muiden luotoista aiheutuneiden kustannusten määrä oli 79 miljoonaa euroa. Pikaluottojen todellinen vuosikorko oli lähestulkoon 900 prosenttia. Pikaluottoja koskevien velkomusasioiden määrä on kasvanut käräjäoikeuksissa merkittävästi: vuonna 2005 annettiin 3000 tuomiota tämäntyyppisissä jutuissa, kun vastaava luku viime vuonna oli jo noin 82000. Valtakunnanvoudinviraston käsiteltäväksi puolestaan saapui kolme miljoonaa uutta tapausta vuonna 2011. Tilanne koskee 520 000 eri velallista, joista 90 prosenttia on yksityishenkilöitä, ja viime vuonna ulosottoteitse perittiin yhteensä miljardi euroa. Tietenkään kaikki tapaukset eivät liity pikaluottoihin, mutta aivan liian monet liittyvät.
Pikaluottojen määrän kehitys on ollut räjähdysmäistä. Voidaan puhua yhteiskunnallisesta ongelmasta, minkä lisäksi kyse on tietenkin myös suuresta taloudellisesta ongelmasta ja henkilökohtaisesta tragediasta niille, jotka ovat joutuneet velkakierteeseen. Aivan liian usein vanha pikaluotto maksetaan ottamalla uusi. Tällainen järjestely ei toimi pidemmällä aikavälillä. Ei ole yksilön eikä yhteiskunnan etu, että yhä useammat suomalaiset ovat ylivelkaantuneita. Siksi onkin välttämätöntä etsiä keinoja tilanteen korjaamiseksi.
Viime viikolla oikeusministeriön työryhmä luovutti minulle mietintönsä, jossa ehdotetaan rajoituksia pikaluottoyritysten oikeuteen periä kuluttajalta korkoa ja muita kustannuksia. Tällaista ratkaisua pidetään pikaluottojen täyskieltoa tehokkaampana keinona puuttua ongelmiin, sillä hintasääntely ei estäisi pienempien luottojen tarjoamista mutta tekisi luottojen ehdoista nykyistä kohtuullisempia. Alustavasti ehdotetaan korkokattoa, jolloin luoton vuosikorko saisi olla korkeintaan 36–50 prosenttia. Mietintö on parhaillaan lausuntokierroksella ja sen perusteella tulen päättämään, millaisen ehdotuksen vien eduskuntaan. Selvää on, että asiaa koskevaa lainsäädäntöä tullaan tiukentamaan. Se on aivan välttämätöntä. Samalla olisi toivottavaa, että myös kuntien tarjoamia sosiaalisia luottoja kehitettäisiin. Tavoitteena tulisi olla saada aikaan tasapuolinen, oikeudenmukainen ja koko maan kattava järjestelmä.
